Saimme polkupyörän naapurin tädin ullakolta. Priimakappale 70-luvulta, käyttämätön ja kuin uusi. Sisäkumit olivat kuitenkin hapertuneet vuosikymmenten saatossa. Polkupyörä kuvaa hyvin omistussuhdettani elämään: muuten ihan hyvä ja hieno, mutta kulkemaan sillä ei pääse. Korjaamoreissun paikka, ja sekin taas maksaa.
Eilen selvisi, ettei se kirpparisänky ollutkaan sellainen kuin luulin (on vaikea arvioida kasaa puunpaloja) joten jäi ostamatta. Onneksi uusi rahareikä heti syntyi näistä sisäkumeista. ;)Polttelikin jo ikävästi taskunpohjalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei! Löysin tänne Kehräsaaren linkin kautta ja imaisin tekstisi läpi. Ei oo helppoo, mutta kirjoituksesi ainakin ilahdutti minun päivääni, kun tällä hetkellä olen ihan pulassa rahan kanssa ja mietin, kuinka selvisimme aiempina opiskelu-,työttömyys- ja äitiysloma- aikoina. Selvisimme, kun emme hankkineet ja harrastaneet mitään. Nyt työttömyys- ja sairauspäivärahalaisena ollessamme on taas mietittävä kaiki menonsa ja tulonsa tarkkaan. Se vie hirmusti energiaa ja aikaa.
Tuo ravitsemusjuttu on ajatuksia herättävää. Kasvikset maksaa ihan törkeästi ja jos selkä ei kestä marjastaa ja sienestää, tuntee itsensä ihan hylkiöksi , kun ei käytä metsien ilmaista tarjontaa hyväksi. Kaupunkilaisen pitää tietenkin myös aina matkustaa jonnekin, päästäkseen marjamaille.
Minä luen tätä, koska minun on pakko. :-)
On pakko lukea, miettiä omaa elämää, ja sitä- että vaikka on helvetillisen kireää j a tiukkaa, niin pärjään silti kahden lapsen yh:na jotensakin.
Köyhyydestä, elämästä- ja ajatuksista puhuminen herättää toivottavasti paljon vastakaikua, sillä yhteiskunta tekee välillä kohtuuttoman vähän. Auttamiseksi siis.
Eurojen myötä tavarat, eläminen on kalllistunut paljon, ja homma pakenee käsistä.
Erilaisten korttien ja luottojen hankkiminen onnistuu kai liiankin helposti, ja moni joutuu takertumaan vääriin oljenkorsiin.
Monelle selviytyminen pienellä päivärahalla parin kuukauden ajan voisi olla tervehdyttävä kokemus ja muistutus monesta.
Sinua seuraan. Sinulle, asenteellesi nostan hattua,pärjäämisellesi.
Sisua sinulta ei puutu.
Vaikkakin, vaikket anna kivun tulla tekstin läpi, niin uskon asioiden olevan aika kireitä ja kipeitä.
Kuka meistä haluaisi laskea viimeistä senttiä?
Kuka meistä ei haluaisi tarjota jotain hyvää lapselleen?
Tuttuja tuntemuksia.
Ja totta on. Noita sinun kriteerin täyttäviä kenkiä ei muuten varmaan ole olemassakaan, ei sellaisella hinnalla- että niihin kykenisi.
Lähetä kommentti