Se huima tarjous olikin perätön, mitä kyllä epäilinkin. No, oli silti mukava haaveilla edes hetki. Ja voihan sitä kesällä kulkea ilman kenkiäkin. Perhana, olipas pilvilinna.
Kyllä mä silti uskon ihmeisiin, lottovoittoihin ja muuhun. Sitten kun on sen aika, ehkä taiteellakin voi tienata riittävästi leipää pöytään. Siihen asti elämä jatkuu, ja tämä blogi jatkuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Voi rähmäke sentään, niinkö siinä kävi!
Onneksi RKP:n Wallin on ottanut myönteisen kannan taiteilijoiden sosiaaliturvaan, joskus 2009 olisi ehkä jotain parannuksia tulossa?
Eiku häntä tykittämään jotenkin ja muitakin päättäjiä!
No, jos tässä sinnittelisi vielä. Kyykkyyn, ylös, kyykkyyn, ylös. Totuttu on.
Lähetä kommentti