Jolla on, sille annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. (Matt.3:12)

Pahoittelen päivitystaukoa, mutta en ole ollut nyt köyhänä kokonaiseen viikkoon. Kävi nimittäin niin, että päädyin ottamaan olutta siskoni houkuttelemana ja sisäänmaksamana eräille kesäfestareille yhdeksi illaksi. Pöydässä sattui istumaan lapsuudenystäväni joka halusi ostaa taidettani. Ilman tuota baarinpöytää - ja kallista mutta rohkaisevaa kaljaa muovituopeissa - emme olisi taatusti nähneet taas seuraavaan kymmeneen vuoteen, saati tehneet kauppoja. Eli jäin illasta rahallisesti reilusti voitolle, vaikka sisäänpääsylippu olikin kallis. Totuus on, että saadakseen (tai edes kohdatakseen) rahaa, sitä täytyy myös olla. Sille, jolla on, annetaan. Näin rikkaat jatkavat rikastumistaan, ja köyhät köyhtymistään.

Eli jospa alkaisinkin käydä tästä lähtien vain nk. paremmissa paikoissa ja tilaisuuksissa. Vain sellaisissa, missä jo sisäänpääsymaksu erottaa jyvät akanoista ja rikkaat köyhistä. Golf-kerhot, sikariklubit, purjehdusseurat ja pintapaikat, here I come! Täytyy vain ensin neuvotella pankinjohtajan kanssa uudesta lainasta, sillä enhän toki voi lähteä luomaan suhteita rahamiehiin köyhän näköisenä, uskottavuushan siinä kärsisi.

Seuraavaksi kyykistynkin köyhäksi vasta ensi viikolla, kun aloitamme wc-remontin. Lattia on pehmennyt taannoisen vesivahingon myötä muodottomaksi, ja homeen voi jo haistaa. Pakko korjata, ennenkuin menee pahemmaksi. Onneksi pankki lupasi armahtaa meiltä kahden kuukauden lyhennykset korjauksen ajaksi. Loppuun vielä oma sanontani, joka pätee valitettavan usein, esim. parkkisakkoja maksaessa: pikkurahasta voi olla joskus puutetta, mutta isot rahat löytyvät aina.

Ajattele positiivisesti

..ota Olvi. Mieli tekisi välillä. Antaisi kaiken vaan olla. Luovuttaisi. Tekisi mieli paeta kaiken turhuutta ja tarkoituksettomuutta, koko elämää. Hautautua hankeen, piiloutua pulloon, unohtaa ja lakata. Lopettaa, keskeyttää. Antautua kauhulle, turhalle taistelulle. Tai pitää edes hetken tulitauko.

Ajattele positiivisesti. Aion pysyä vielä hengissä ja jatkaa taistelua.

Tässä vielä kierrätyksestä muutama mietelause:

"Se parhaiten nauraa, jolla on paras lääkitys"

"Se mikä ei tapa, se vituttaa."

"Naura ongelmillesi, niin kaikki muutkin tekevät."

Tämä on ryöstö!

Tällaisiakin tunnelmia laskujen eräpäivät saattavat herättää... kuva piirretty tämän vuoden helmi-maaliskuussa.

Päättymätön painajainen

Elän pahaa unta. Juuri kun luulen, että olen herännyt, painajainen hyökkää päälleni kahta kauheammin kourin. En uskalla enää toivoakaan että tämä päättyisi joskus. Kävin juuri maistraatissa. Kysyin kaupparekisteritodistusta, todistaakseni työkkärille ettei minulla ole enää yritystä. Olin tammikuussa täyttänyt Y6-lomakkeen eli yrityksen lopettamisilmoituksen, ja luulin että kaikki olisi selvää. Eipä ollutkaan. Olin ilmeisesti ruksittanut yhden ylimääräisen ruksin lomakkeeseen (kaiken varalta) ja se olikin sekoittanut vastaanottoviraston niin, etteivät olleet saaneet selvää halusinko lopettaa yrityksen vai en. Tästä linkistä voi kurkata vähän tuota päällisin puolin simppelin näköistä ilmoituslomaketta "y6". Miten tyhmä voi olla, että sen voi täyttää väärin? No, tässä on teille elävä esimerkki täydellisestä idiootista.

Täytin nyt uuden lopettamisilmoituksen, ja tällä kertaa virkailija tarkisti ettei ole ylimääräisiä rakseja missään - kaiken pitäisi olla nyt vihdoin selvää. Viikon-parin päästä pitäisi kaupparekisterin päätös tulla, ja haamuyritykseni lakata vihdoin kummittelemasta. Puolitoista vuotta tätä on kestänytkin. Sitä ennen työkkäriin on turha yrittääkään. Menetän tässä nyt sitten taas kerran muutaman viikon (ehkä koko kuukauden?) tuet. Ainoa hyvä puoli - jos oikein etsimällä etsitään positiivista asennetta- on se, että saan vähennettyä taiteilijaväreihin ja junalippuun (taulujen kuljetukseen paikasta toiseen) tuhraamani rahat taulujen myynnistä viimeiseltä puolelta vuodelta. Eli saan "tulot" virallisestikin miinukselle, niinkuin ne oikeasti olivatkin.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. En voi syyttää tästäkään kuin itseäni. Minä olen tyhmä!!!!! Tyhmä!

Seuraavat lomakkeet tarvitaankin sitten verotoimistosta, saas nähdä miten käy. Veroilmoitukseni on vieläkin tekemättä. En osaa. Pakko kirjoittaa jotain, keksin vaikka lukuja päästäni että saan niillekin jonkinlaisen taseen. Kuittipino ei kuulemma kelpaa. Pitäisi ynnätä, kertoa, vähentää, tietää mikä on kaksinkertainen ja yksinkertainen kirjanpito, tietää mikä on tase, brutto ja netto. Miksi mulla on tällainen paperikammo? Onko paperi/lomakekammoisille olemassa jonkinlaista tukiryhmää? Tai terapiaa? Tai viranhaltijaa, jonka kanssa asioitaan voisi yhdessä käydä läpi? Käyväthän ne sossussakin kaikki paperit läpi, miksi yrittäjien pitää maksaa siitä kirjanpitoon? Mä olen luuseri, tyhmä, idiootti, enkä voi syyttää tästä muita kuin itseäni.

Jonotusmusiikkia

Työkkäriä varten tarvitaan todistus maksettujen yellien (yrittäjäeläkkeen) määrästä ja kestosta, vuodelta 2003 alkaen. Ensin soitto latauspalveluun: puheaikaa on jäljellä 1,30 euroa. Soitto Pohjolaan. Pimpeli, pompeli, valitse yksi, jos haluat sitä, kaksi jos tätä.... näppäiltyäni vaihtoehdot oikein, pääsen vihdoin jonoon. Pimpeli pompeli, olette edelleen jonossa. Pimpeli pompeli, tuut, olette edelleen jonossa. Lopulta Pohjola vastaa: "Yelliä? Soititte väärän numeroon, yellit hoitaa meillä nykyään Ilmarinen". Onneksi firma on neljän vuoden jälkeen vielä olemassa. Soitto taas latauspalveluun: puheikaa jäljellä 0,40e. Ei riitä enää uuteen jonotusaikaan Ilmariselle. Soitto äidille. Lähetätkö rahaa että saan puheaik.... klik! Puhelu katkeaa automaatin ystävälliseen naisääneen. Puheaikaanne ei ole tarpeeksi. Voitte ladata lisää puheaikaa ottoautomaatilta....

Hitsaaminen on ihan jees

Siellä hitsarikoulussa on mennyt nyt viikko ihan mukavasti. Oletettujen tukien puolesta tein virheen siinä, kun irtisanoin itseni siivoushommasta vasta koulun alkamispäivänä (roikuin kirjoilla siltä varalta etten pääsisikään kouluun): luulenpa että kahden viikon irtisanomisajalta ei tule penniäkään. Kunhan saan mustaa valkoisella ensi viikolla, otan selvää miten mun käy. Heinäkuu on koulusta taukoa, senkin puoleen menee vähän monimutkaiseksi, mutta onpahan aikaa hoitaa virastoasioita.

Hitsaaminen itsessään on ihan kivaa. Vähän se tietysti pistää miettimään, että taisi mennä hukkaan kymmenen vuoden ei-niin-fyysinen koulutus (lukio+amkk) ja työkokemus, mutta sinänsä työ on haastavaa ja terveellistä sielulle. Lihaskunto ja papu kasvaa. Ilmapiiri on lievästi sovinistinen mutta ihanan rento. Huppuun ja maskiin naamioituneena ei haittaa, vaikka olisikin "heikompi astia", vain työn jälki ratkaisee. Unelmoin, että saisin tammikuussa -koulun jälkeen- työpaikan, ja kiinni palkkapussiin. Viikon jälkeen on tosin vielä vaikea sanoa mitään, mutta pidän työstä ja työpaikasta. Unelmoin, että alkaisin säästää tulevasta palkasta (mikäli siis pääsen töihin tammikuun jälkeen), jotta voisin pitää vuoden-kahden päästä taidenäyttelyn Helsingissä. Ei ole ollut varaa pitää näyttelyjä nyt kahteen vuoteen yrityksen kaaduttua. Ei näyttelyjä - ei taulukauppaa. Maalauksia on valmiina, muttei varaa kehyksiin, näyttelyvuokraan, julisteisiin, kutsukortteihin, mainostukseen, jne. Näyttelykin on vielä kaukainen unelma, läheisempi haave on nyt vain saada entiset laskut maksettua, ja sinnitellä hengissä vielä tämä vuosi. Tyhjästä on niin paha nyhtästä.

Tämä on nyt tyhjää parempi ratkaisu. Tuntee tosiaan tekevänsä jotain, kun kipinät sinkoilevat ja sula metalli höyryää.