Balanssin vuoksi on välillä myös kerrottava hyviä kuulumisia. Olen ollut lapsuudenkodissani nyt viikon, ja tuntuu että aivotoiminta on palautunut melkein normaaliksi. Ei huolia, ei murheita. Ruokaa jääkaapissa, sähköä johdoissa, lämmintä vettä ja luonnonrauhaa. Ei tarvitse rahaa mihinkään. Tai ainakaan minun ei tarvitse maksaa eikä murehtia.
Koiran ulkoiluttaminen, lapsen kanssa kävely, luontoretket, mikään ei maksa mitään eikä mitään tarpeita rahan tuhlaamiselle ole näköpiirissä. Kylmä hyhmäinen kevät maaseudun rauhassa, kellastunutta ruohoa viime kesältä. Ei busseja, autoja, junia, puhelimia, ei kiirettä. Ei tarvitse rahaa, että pääsisi käymään kahvilla ja tapaamaan ystäviään. Täällä ei tarvitse ystäviäkään, ovat muuttaneet pois jo vuosia sitten, kaupunkeihin kuten minäkin. Ei tarvitse pukeutua muodin mukaan tai edes sinne päin, ja mikäli ei olisi niin kylmä, täällä voisi hyppelehtiä ilman rihman kiertämää. Utopia ja aivoloma kaikesta murheesta. Jatkuisipa elämä näin.
Täällä en kaipaa kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Kuulostaa rauhalliselta sielunhoitopaikalta. Ja Raamatun Jumala on rikas antaja nöyrälle avuksihuutajalle.
Virkeää kevättä.
Kiva kuulla köyhimys! Siitä se lähtee, pohjalta on matkaa vain ylöspäin!
Mikko lahti:
Heh, onneksi minä olen ylpeä enkä pyydä apua keneltäkään - minulle jää näistä jumalista varmaan Pellon Pekko (=suomalainen oluen muinaisjumala)? :D Raamatun jumala eli vähän toisenlaisissa olosuhteissa, siellä missä appelsiinit ja muut kukkivat, ei täällä missä vappunakin sataa lunta niskaan. Hyvää perjantaiehtoota kaikille - Pohjia ja nousuja ylöspäin :)
Eikö elämä olekin myötä- ja vastamäkeä, kuitenkin myös tasaisia kohtia toki?
Liian ylpeä ei ehkä pidä kuitenkaan olla, köyhimys, ehkä sinua opetetaan nöyrtymään!? Ano ja kolkuta niin sinulle annetaan, muutoin kukaan ei ymmärrä antaa kun ei huomaa tarvitsevaa koska olettaa, että kaikila jo on!
Komposti: sulla on ihan hyviä huomioita. Nöyryys ja nöyrtyminen tässä varmaan onkin opetuksena..... että pitää kasvaa tarpeeksi röyhkeäksi jotta itselleenkin osaa pyytää, eikä aina vain tee ilmaiseksi muille ja elä muita varten. Tässä on oltu turhankin nöyriä koko elämä, sitä taitoa en usko että vielä pitäisi lisätä tähän päälle. Elämänkoulun "kuinka ollaan röyhkeitä ja otetaan eikä aina vain anneta" opetus on ainakin mulle vielä melko esikouluasteella.
Annetaanko sinulle ilmaiseksi, köyhimys? Eipä taideta, arvosta tekemisiäsi ja pane niille sellainen hinta, että myös elät sillä. Luulenpa tosiaan, että olet myynyt itsesi liian halvalla. Kyllähän sinun hyväksikäyttäjiä löytyy, niin kauan kun annat imeä itseäsi.
Opi pitämään puolesi, ei sen tarvitse olla röyhkeyttä vaan järkeä ja sillä voit saada joskus muutakin leivän päälle kuin ylähuulesi.
Lähetä kommentti