Fimomassa hoitaa köyhän mieltä

Tässä onnettomalla resoluutiolla (kameran salama ei toimi) kuva vessanpöntön painettavasta nupista, tehty kokonaan fimosta. Nupista on ollut vain tikku jäljellä jo vuoden verran, kun alkuperäinen nuppi ei toiminut (huuhtelukoneistossa on jotain vikaa). On paljon mukavampaa nyt vetää pönttökin!

.

.

.

Ei pääse elokuviin, syömään, autoilemaan, matkustamaan... köyhä alkaa vähitellen kieltäytymään kaikesta kivasta. Alkaa elää siinä tulevaisuudessa "sitten kun", koska ei ole oikeutettu nauttimaan elämästään . Päätelmä lamauttaa kaiken. Maksan laskut "sitten kun". Teen kaiken muun sitten kun olen maksanut laskut. Ainakaan mitään kivaa ei köyhä ei tässä rikastumista odotellessa saa tehdä, vaan pitää huokailla, murehtia ja miettiä, että miten niistä laskuista selviäisi. Pitää kieriskellä tuhkassa, itsesäälissä ja -syytöksissä, pukeutua säkkiin ja ruoskia itseään.


Minä kuitenkin lankesin tänään syntiin: Olen iloinnut koko aamun, enkä ole murehtinut mistään, vaan askarrellut! Keksin, mitä askarrella rautalangasta ja Fimomassasta. Korot niihin vanhoihin kesäläppösiin, joilla ei ole voinut kävellä koska korot olivat liian kapeat (lahjakengät toissavuotisen kummallisen korkomuodin ajoilta), nupin vessanpönttöön, pinnin rastoihini sekä vyönsoljen. Laitan pian kuviakin liitteeksi jos kamera toimii... Ihan vain ilahduttaakseni teitäkin rakkaat lukijat, näyttämällä minkä vuoksi olen uhrannut koko aamupäiväni! Hulluilla on halvat huvit! Ylistetty olkoon Fimo-massa!