torstaina, toukokuuta 17, 2007
Mikä ihmeen kriisiapu?
Kysyttiin, onko mulle tarjottu kriisiapua. Mikä sellainen on? Mistä sellaista saa? Kuinka huonosti ihmisen asiat pitää olla, että sellaiseen on oikeutettu? Minähän kuljen vain kriisistä kriisiin. Kriisi on normaalitila. Aika kuluu harmaasti, hampaita yhteen purren. Välillä repeilen ihmisenä, mutta kuljen kuitenkin. En kulje tietenkään eteenpäin, ei mun elämä kulje enää mihinkään. Elossaolemisen taito, on siinäkin riittävästi opettelua. En voi vaikuttaa mihinkään, kaikki valuu sormien läpi, varsinkin aika. En voi vaikuttaa mihinkään tässä saamarin myrskynsilmässä. Itse olen tänne itseni ajanut, eikä täältä pääse pois. Ympäriltäni muut tempautuvat pyörteeseen. En halua lentää mukana, tarraudun maahan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Nyt päästiin asian ytimeen! Suoraan sanoen tätä olen odottanut!
Suomen tunnetuin ex-tyttöystävä vouhkaa ettei ollut varaa terapiaan kun rakkausasiat meni bänäks! Minä sanon,että kehtaa mokomasta edes puhua, jos ei tuosta selviä terapiatta joutaa mennä!
Hitto, kuinka monta kriisiä käytiin läpi esimerkiksi 1990-luvun laman aikaan ilman kriisiapua! Tiedän, että taloudellisten vaikeuksien takia ihmiset tekivät jopa itsemurhia, avioeroja syntyi, kodit myytiin pakkohuutokaupalla alihintaan! Näitä ihmisraunioita on vieläkin keskuudessamme mikä missäkin! Siltojen alla kenties, kaiken toivonsakin menettäneinä (ihmisarvonsa)!
Samaan aikaan, toiset onnekkaat saivat hyvät korot säästöilleen, lähemmäs 20% paraillaan ja vielä kaiken lisäksi voivat ostaa konkkaan menneiden omaisuuden halvalla, niin kuin ostivatkin! Eikö taloudellisissa vaikeuksissa olevakin tarvitsisi kriisiapua, eikö se olisi kannattava satsaus tulevaisuuteen, jos tällaiset yleensä ahkerat, uutta luovat ja yritteliäät ihmiset olisikin nostettu kunnolla jaloilleen!? He olisivat tarvinneet terapiaa jos ketkä, heistä olisi voinut nousta jopa muiden työllistäjiä! Missä he ovat nyt, mitä tekevät?
Lähetä kommentti