Näin sunnuntain hartaissa tunnelmissa köyhä on miettinyt taas kerran uskonasioita. Ennen jaksoin vielä uskoa, että köyhyyteni on väliaikaista, ja että Jumala voisi siitä minut jotenkin pelastaa. Rukoilin rahaa. Sitten rukoilin kestävyyttä. Sitten rukoilin ruokaa. Rukoilin ihmettä. Mihinkään rukouksiin Jumala ei vastannut, ja vähitellen uskoni Jumalaan hiipui pois. En voi enää uskoa Jumalan olemassaoloon, kun mitään apua yläkerrasta ei ole tilanteeseeni tullut. Uskovaiset varmaankin sanoisivat, että en ole todellliseen Jumalaan koskaan tutustunutkaan, mutta sama sille. Minulle usko on konkreettista ja Jumala yhtä todellinen kuin leipä. Kun leipää ei ole, eivätkä rukoukset auta, koko Jumalan olemassaolo on vähintäänkin kyseenalainen. Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, ei. Mutta pelkällä pyhällä hengellä on vaikea pysyä hengissä. Se huolehtiva Jumala, mikä piti huolta varpusista ja oli laskenut jokaisen hiuksenikin, on sydämessäni kuollut.
Uskon minä silti johonkin vielä. Siihen, että tämä köyhyys loppuu joskus. Siihen, että voin vaikuttaa asioihin itse, tekemällä jotain konkreettista. Uskon siihen, että voin muuttaa asioita. Minulla on vain tämä hetki, enkä tarvitse tämän hetken elämiseen rahaa, vain uskoa, toivoa ja motivaatiota jaksaakseni pysyä toimintakykyisenä ja tuntea olevani elossa. Uskon ja toivon, edelleen. Ja rukoilenkin, vaikken tiedä enää ketä/mitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
En tiedä mitä minun uskoni on, se lienee lapsenuskoa, josta olen kertonut yhdessä postauksessani, jos jotain jostain syystä asia kiinnostaisi voi käydä lukemassa seuraavasta ososta:
http://komposti.vuodatus.net/blog/108261
Yleensähän tavallinen ihminen muistaa rukoilla vasta silloin kun on hätä, niinpä se minullakin on. Minä en ole rukoillut materiaa varmasti koskaan, vaan olen anonut voimaa, että jaksaisin jatkaa. Olen rukoillut myös läheisten puolesta jotka ovat vaikeuksissa. Mielestäni minä olen saanut mitä olen rukoillut sekä voimaa että apua jossain muodossa.
Jumala on!
No jaa.... Jumala on, varmasti jos vaan jaksaa uskoa. Ehkäpä oma jumalani onkin ollut pankkiautomaatti tai lady fortuna? Tiedä häntä, miksi uskoni ei "toiminut" samaan tapaan kuin menestysteologeilla. Kiitosaiheiden käydessä vähiin on ollut pakko miettiä, mistä ne "kiitokset jumalalle" voisi vielä repiä. Jumalakuvani on ainakin muuttunut paljon, niin paljon että lapsenuskoni on loppunut. Sen jälkeen kun viimeiset toivonkipinät jumalallisesta avusta sammuvat, alkaa uskoa vain tähän hetkeen, siihen että on elossa ylipäätään. Ja onhan siinäkin ihan riittävästi syytä kiittää, mutta en enää vain kiitä sitä sadistista "jumalaa" joka panttaa ruokaa lapsiltaan ja vaikuttaa niin, että kaikki toivo kuolee.
Onhan tämä mun elämä välillä tällaista Jobin kirjaa.... On sellainenkin sanonta, että "koettelemusten kautta voittoon"... Heh, jos Jumala oikeasti haluaisi koetella ihmisiä esim. köyhyydellä, niin Hän olisi juuri sellainen sadistinen tapaus, mihin en enää jaksa uskoa.
Eikö Jumala luonut ihmisen omaksi kuvakseen eli hän on samanlainen kuin me hyvä ja paha kaikin vivahtein?
Minäkin olen kiukutellut Jumalalle, kyllä hän sen kestää.
Silloin harvoin kun muistan rukoilla, en sano, että Rakas Jumala, en minä voi sanoa niin. Jeesukselle voin sanoa, että Rakas Jeesus!
Rukoillessani sanon näin:
Hyvä Jumala, sinä jolla on valta ja voima tehdä mitä itse haluat, anna ihmeen tapahtua ja järjestä Köyhimyksen asiat parhain päin! Anna hänen saada toimeentuloa edes sen verran, että hän selviää jokapäiväisistä asioista, saa riittävästi ruokaa, vaatteita, lämpöä ja sellaista työtä joka riittää hänen tarpeisiinsa. Hyvä Jumala anna köyhimykselle voimaa, että hän jaksaa jatkaa ja anna kaiken selvitä parhain päin! Amen!
Kiitos kauniista ajatuksesta ja rukouksesta, kuulosti samanlaiselta kuin omatkin rukoukseni silloin kun vielä jaksoin uskoa. Luulenpa silti että Jumala on tässä tilanteessa avuton. Eihän Hän käskenyt minun sitä pankkilainaa ottamaan.... Tänäänkin työn juhlan päivänä palkasta jäi pankin lyhennyksen jälkeen 30e käteen, täytyy soittaa ulosotolle ettei lupaamani lyhennys onnistukaan kokonaan. Mietin millä sähköt ja vesimaksun maksaisi. Onneksi olen nyt kotona käymässä ja saan ilmaista ruokaa. Luojalle kiitos siitä.
Kyllähän tämä sinun tilanteesi vaatii asiantuntijan neuvoja, lakimiestä. Eikö velkaneuvoja voi auttaa? Onhan ulosotossakin jokin turvaraja, mikä pitää asiakkaalle ulosoton jälkeen jäädä. Eihän noin voi jatkua loputtomiin kuten tilanteesi on! Se syö liikaa voimiasi!
Toisaalta jos kuulut vielä kirkkoon on oikeutesi jo, hakea sieltä ensiapua. Onhan heillä tarjolla sekä henkistä että aineellista tukea.
Lähetä kommentti