Hummasin törkeästi junarahat, ja sain järjestettyä kyydin kotiin tuttavan rekalla, lähtö huomisaamuna viereisestä kaupungista. Tänään (tietysti juuri viime hetkellä - murphyn laki toteutuu köyhälläkin) ne heiluvat korot nimittäin vihdoin irtosivat kengistä, ja jouduin viemään ne suutarille. Ja sitten ostin takkiin kangaspalat hihojen jatkoksi, kun kesätakki oli näitä kirpputorilta ostettuja "melkein sopivia" ja halusin edes matkalla näyttää inhimilliseltä (lopputulos on melkoinen harsinta, mutta menköön). Ja kun näiden sijoitusten jälkeen junarahaa olikin niin tiukasti ettei eväisiin olisi enää riittänyt, pistin haisemaan: ostin muksulle kesän ensimmäisen pehmiksen, itselleni pullakahvit ja löysimme kauppatorilta krysanteemin ja mansikoita! Näine muovipussikantamuksineni shoppailuadrenaliineissani soittelin sitä rekkakyytiä ja lupasin maksaa ylijääneet junarahat isälle takaisin. Oli tämä kuljetussäätö niiden mansikoiden arvoista, mansikoista tietää kesän tulleen. Eikä se matkanteko niissä työpaikan rautaisissa turvakengissä olisi ollut yhtään niin mukavaa. Mikä kuninkaallinen fiilis tulikaan, kun sai nauttia jäätelöstä ja mansikoista, elää kokonaisen iltapäivän ilman kieltäymyksiä.
Aamulla kotiin, ei ihan maitojunalla mutta melkein.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Kuule, pistin blogisi oman blogini Kokemusta on -linkkilistaan. Toivottavasti sinulle se sopii.
Juuri niin, kuvasit oikein hyvin sitä fiilistä, joka tulee, kun on pitkän peeaukisena olemisen jälkeen onnistunut käärimään jostain hieman rahaa, ja saa vaikka pehmiksen ja mansikoita! Tulee niin elävästi mieleen -90- luvun alkupuoli
Ei elämästä selviä hengissä ellei ole mansikoita ja pehmistä -välillä!
Juu linkityksistä kaunis kiitos:)
Hei. Laittaisitko sähköpostia minulle, saisin sitä kautta mailiosoitteesi. Olisi mielessä vähän noita prinsessajuttuja.. Aurinkoista kevättä mansikoiden kera sinulle toivottaa Jaana Kiinasta.
Linkitin sinut myös omalle sivulleni sekä www.punaruusut.vuodatus.net sivuille, kun siellä on paljon puhuttu köyhyydestä.
Toivon että palaute tulisi pääasiallisesti kommentointina, niin jutut ovat kaikkien luettavana. En sensuroi pitkiäkään juttuja, kunhan ovat asiallisia.
Risuja ja ruusuja kumpiakin vastaanotetaan.
Jos haluaa tarinoida henkilökohtaisesti sähköpostiin, niin mailia voi lähettää minulle osoitteeseen koyhimys@luukku.com.
Osa jutuista voi tosin päätyä tämän blogin aineistoksi, tietysti niin ettei kirjoittaja ole tunnistettavissa.
... tätä palaute-asiaa en ole vielä aiemmin ajatellut, kun blogi on niin tuore.... oppia ikä kaikki.
Tarkoitukseni on kuitenkin pitää tämä ihan anonyyminä tarinana, että pysyisi aiheesta rehellisenä itselleen ja muille. Tämä köyhä voi olla kyykyssä, mutten kumartele millekään instanssille ilman hyvää syytä. Tarkoitukseni ei ainakaan ole tällä blogilla rikastua.
Lähetä kommentti