Otsikko on taatusti kehitelty lohdutukseksi kalvavaan katkeruuteen, kun uusia vaatteita ei ole varaa ostaa. Kyllä köyhänkin tekisi mieli pukeutua kauniisti, mutta vaatteisiin ei vaan ole varaa. On myös sellainen sanonta, ettei köyhän kannata ostaa halpaa. Tarpeeksi köyhä ei kyllä pysty sitäkään toteuttamaan, jos on valittava ostaako esim. 50:n euron takin vai 50:llä eurolla ruokaa. Sitä paitsi 50:llä eurolla ei nykyisin edes saa laadukasta takkia. Kirpputorienkin hinnat ovat nousseet halpatuotantoketjujen tasolle, joten sieltäkään ei köyhällä ole varaa enää ostaa.
Kaikki omat vaatteeni ovat lahjoituksia tai perua takavuosilta, ja pikkuhiljaa alan todellakin näyttää köyhältä myös ulospäin. Ensin laihduin kymmenisen kiloa, koska munkkeja tai muita herkkuja ei ollut enää varaa popsia - tämä oli kylläkin kapean leivän hyviä puolia. Vaatteet alkoivat kuitenkin pian roikkua päällä, oli saatava uusia, istuvampia. Yritin toki kaventaakin jotain housuja, mutta lopputuloksena oli aika hirveän näköisiä tekeleitä; ompelijantaidoilla minua ei ole siunattu. Nykyisillä kengilläni pitää kävellä varovasti, etteivät kannat irtoa; hajosivat varmaan siksi kun talvella kuljin samoilla kengillä villasukkatäytteisenä, koska uusiin ei ollut varaa. Olen toki saanut vanhoja vaatteita äidiltäni ja anopilta, lapseni taas serkuiltaan ja ystäväperheiden lapsilta pieneksi jääneitä, kiitos niistä kaikista. Olisi se silti kivaa jos voisi itse valita vaatteensa oman tyylinsä mukaan, tai ostaa joskus tyttärelle se kaupan ikkunassa säihkyvä prinsessamekko mistä hän haaveilee. Vinkkinä mummoille ja papoille, lapsi tarvitsee uusia vaatteita puolen vuoden välein - vaatteet tai lahjakortti vaatekauppaan ovat paras lahjaidea köyhälle lapsiperheelle.
Ennen ihmettelin, miksi köyhät kulkevat niissä kamalissa tuulipuvuissa ja neonkeltaisissa toppahousuissa, mutta nyt ymmärrän että vain rumia vaatteita saa ilman rahaa. Köyhä ei haluaisi näyttää köyhältä, mutta ulkonäkö ja imago on viimeinen asia mikä jaksaa murehduttaa. On sitä tärkeämpiäkin asioita mitä ajatella, esimerkiksi hengissäpysyminen. Ulkomaalaiset tosin ovat ilahduttava poikkeus, he sijoittavat kanssaihmistensä viihtyvyydeksi ulkonäköönsä vaikka olisivat köyhiäkin.
Köyhän näköinen saa kurjaa ja alentavaa kohtelua missä liikkuukin. Ulkonäöllä on merkitystä, vaikkemme sitä haluaisi myöntääkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
16 kommenttia:
Tämä suomalainen elämänmeno korostaa liiaksi kuluttamista. Ihmisiä kohdellaan ulkoisen olemuksen mukaan, olet aivan oikeassa.
Ilmiö ei ole uusi, mutta itsestäni vaikuttaa siltä, että se kärjistyy jatkuvasti.
Yksi selviytymiskeino voisi olla, että tekee ihan oman tyylinsä: pukeutuu vaikka aina tiettyyn väriin ja tekee siitä ikään kuin brändin. Eräs tuttuni pukeutuu aina mustiin vaatteisiin. Harva katsoo, miten muodikkaita tai epämuodikkaita ystäväni vaatteet ovat. Siskoni hankkii vaatteensa pääosin kirpparilta. Hän ostaa vaaleanpunaisia ja pinkkejä.
Jos osaa ommella ja jos siihen on mahdollisuus, väreillä pelaaja voi muodistaa vaatteita... Lasten ja erityisesti nuorten vaatteet tulevat kuitenkin usein suurimmaksi ongelmaksi.
Vaatteita ja kenkiä kannattaa ostaa Huuto.net:istä. Siellä ihmiset myy edullisesti lähes uusia ja uusiakin tavaroita halvemmalla kuin kirpparilla.
Eikö Pelastusarmeijan tai työttömien kirppareiltakaan saa enää halpaa tavaraa?
Voisiko, tässä siirtyä vaihtotalouteen eli sinä köyhimys annat jonkin palveluksen jollekin toiselle, joka osaisi muodistaa kirpparivaatteen sinulle sopivaksi!
Englannissa on sellaisia yhteisöjä, jotka eivät käytä yhtään rahaa. Minusta tällainen tapa voisi olla ratkaisu köyhän elämään. Näin köyhänkin elämä olisi elämisen arvoista ja mielenkiintoista!
Kiitos hyvistä vinkeistä.
Hinnat ovat meidän kaupungissamme korkeita ainakin UFFilla, helluntalaisten ja Pelastusarmeijan kirpparilla. Melkein samanhintaista ostaa vaatteet oikeasta kaupasta.
Vaihtotalous on hyvä idea, mutta vaikea toteuttaa täällä jäykässä ja kiireisessä kaupungissa, missä ihmisiin on vaikeaa tutustua muutenkin. Maalla taas vaihtotaloutta harrastetaan paljonkin: ei ole mitenkään ennenkuulumatonta jos sian vaihtaa huonekaluun.
Tässäpä vielä yksi lohturuno vaikeuksissa eläville kanssakulkijoille, johon törmäsin sattumalta eilen.
Askel lähemmäksi
Jos olemassaolossa ja sen sirussa, elämässä,
on mieltä, niin se on pelkoa ja rohkeutta,
rohkeutta pelosta huolimatta. Kurkottelen
tietoisuutta kohti ja yllän sokaistumaan
kuolemasta. Silti rakennan pyramideja
satunnaisista aineksista, päivin yhtä,
öisin toista, ja molemmat hajoavat. Sen tiedän
ja silti aloitan. Silti rakastan, vaikka olen
menettänyt toivoni tuhat kertaa. Tiedän, että
joka kerta olen askelen lähempänä toivoa.
Pentti Holoppa (vai Holappa)?
______________________-
Itsekin olen miettinyt, että ehkä Suomi on liian pieni maa vaihtotalouteen, asiasta kiinnostuneet asustelevat liian kaukana toisistaan, toisaalta pitäisikö köyhien perustaa kommuuneja jonnekin päin ja siirtyä sinne?
Tulisiko yksittäisen köyhän elämä halvemmaksi maalla, jo vuokrarivitalon pihalla voisi kasvattaa vaikka mitä?
Venäläiset viljelevät kait vieläkin ovenpielissään kukoistavia punajuuriaan ja muita vihanneksia. Millähän he niitä lannoittavat, "luonnonlannoitteillako", tuskin köyhimmillä on varaa ostaa lannoitteita kaupasta?
Nuo kirpputorihinnat karkasivat euron myötä. Ennen sai markalla vaatteita, nyt niistä samoista joutuu maksamaan euron. UFF nyt on nähdäkseni aika kallis paikka. Täällä Helsingissä kirpparibuumi on jo hiipumaan päin. Osasyy varmaan on tosiaan tuo hintatason nousu. Myyjilläkin on täysi työ saada pöytämaksu kokoon.
Sen verran vielä, että periaatteessa luterilaisten seurakuntien diakoniatyöltä kannattaa myös kysellä vaateasioista.
Tavaraa ja vaatteitahan on Suomessa enemmän kuin koskaan. Ne vain taitavat jälleen kulkeutua herkemmin jäteastioihin kuin tarvitseville. Sitä en tiedä, onko netissä ollenkaan bloggaajia tai muita, jotka uudistaisivat ja muodistaisivat ja jakelisivat niitä ohjeita muiden iloksi. Siinäpä olisi jollekin vaatesuunnittelijaksi opiskelevalle projektityötä kerrassaan.
Vanhojen vaatteiden uudistaminen on työläämpää ja vaativampaa kuin metritavasta tehden. Tuskin köyhimyksellä olisi varaa ostaa vaatesuunnittelijan kirpparivaatteesta tehtyä luomusta. Tällaisia vaateyrityksiä onkin jotka valmistavat kirpparivaatteista "uusia", mutta hinta taitaa olla jopa kalliimpi kuin uuden.
Tästä yhteiskunnasta pakeneminen maalle tai vaihtotalous- ja hippikommuuneihin on kyllä käynyt mielessä. Toisaalta minulla on vielä taistelumielialaa, ja aion olla "piikkinä lihassa" (kuten ex-yrittäjä asian ilmaisi) niin pitkälle kuin pystyn. Pakenen äidin helmoihin vasta kun ovat raahanneet minut ulos kodistani.
Vaatteissa ja kengissä on vielä se ongelma, että ne kuluvat käytössä. Kirpparivaatteita ei välttämättä tarvitse "muodistaa" kun nykymuoti on armelias ja kaikki vuosikymmenet kelpuutetaan. Kun vain löytää sopivan kokoista. Itse olen isokokoinen ja -jalkainen, kirpputorien pieneksijääneistä valikoimista löytyy harvoin tarpeeksi pitkähihaisia paitoja tai kenkiä naistenosastolta.
Käytettyjen kenkien ostaminen kirpparilta tuntuu vähän samalta kuin käytettyjen alusvaatteiden... ehkä ei pitäisi ajatella näin, kyllähän ne ovat puhtaita... mutta silti.. :/ En tiedä tuntisinko oloni "sexyksi" jonkun vanhoissa alkkareissa. No, ei tunnu siltä näissä omissanikaan.
Aivan, toisten kengistä voi saada vielä pahimmassa tapauksessa jalkasienen.
Johtuneeko kirpparivaatteiden kalleus siitä, että uusiovaateyrittäjät metsästävät niitä bisneksiinsä?
Muuten, oletko yrittänyt saada alasi opetustöitä? Eikö se olisi rahakkaampaa työtäkin kuin siivous, vaikka tuntejakaan ei olisi kovin paljon viikossa.
Mielenkiintoista vaatekeskustelua. Kirpparikaman kallistumisen katsoisin johtuvan nimenomaan euron tulosta ja ihmisten kasvaneesta tarpeesta tienata kaikesta niin h***etisti. Usein kuulee ihmisten sanovan jostakin heille tarpeettomasta "ei tätä kannata myydä kun ei tästä kuitenkaan saa paljon mitään". Sapettaa tosissaan tuollanen. Tää kaikki tienaamis- ja kuluttamishysteria alkaa mennä liian pitkälle. Mitä enemmän rahaa tulee, sitä enemmän sitä käytetään. Ja vaikka sitä miten paljon tulis niin valitetaan ettei muka tule tarpeeksi.
Kierrätys on jo pidemmän aikaa ollut tietynlainen muoti-ilmiö ja monenlaisia kierrätyskamaa hyödyntäviä yrityksiä on syntynyt kuin sieniä sateella. Tiedä sitten johtuuko tuotantokustannuksista vai mistä mutta kyseisenlaiset tuotteet ovat tosiaan yleensä melko hintavia. Hinnoissa tuntuu myös usein olevan sellaista "vintage-lisää".
En tiedä voiko yksi ihminen vaikuttaa yhtään mihinkään mutta aion ainakin yrittää.
Nimimerkillä vaatesuunnittelijaksi opiskeleva tuleva yrittäjä, jolla on myöskin tuunausvinkkejä tarjoileva blogi.
Hyvä desthea, kokeilehan duunata jostain "kirpparikoltusta" jotain uusiotuotetta tai oletko koskaan vaihtanut vetoketjua takkiin!
Olettaisin, että tuon jälkeen ei ihmettele uusiotuotteiden kalleutta. Vahinko vain, että tämä uusiomuoti nostaa kirpparituotteiden hintoja eikä köyhillä ole kohta niihinkään varaa.
Sveitsissähän on tapana viedä poisheitettäviä hyväkuntoisia tavaroita tienvarteen ja siitä saa tarvitseva hakea. Kirpparinpitäjät ne ahneimpia taitavat olla, pöytien hinnat ovat korkeita eli pitäisihän kirpparikamasta saada sen verran hintaa, että saa pöytävuokran maksettua ja hieman vaivanpalkkaakin.
Mistähän uusiovaateyrittäjät ostavat tuotteidensa materiaalin? Kirppareiltako kuitenkin? Heillä lienee hamstraajaverkosto ympäri Suomen.
En usko, että Suomessa tehdään halpoja vaatteita. Kyllä köyhän vaatettajia ovat kiinalaiset.
Kirppareilla on kyllä usein vähän rahastusmeininki, niilläkin missä ihmiset myyvät omia tavaroitaan. Tuntuu että asioita usein hinnoitellaan vähän kieli poskella.
Itsekin pidin kirpparipöytää ystävän kanssa puoli vuotta sitten. Meidän ei todellakaan ollut tarkoitus huimasti rikastua, mutta hintaa tuotteisiin oli pakko pistää edes vähän että saimme pöytävuokran maksettua. Huomasimme myös hullunkurisen asian: ne tuotteet, jotka hyvää hyvyyttämme hinnoittelimme tosi halvoiksi, eivät menneet kaupaksi ollenkaan. Ilmeisesti ihmiset epäilevät, että jos on liian halpa, niin siinä täytyy olla jotain vikaa. Toisaalta taas jos tavaralle heitti korkean hinnan ihan huvikseen, se meni kuin kuumille kiville.
Jäimme kaksikymmentä euroa kumpainenkin voitolle, myytyämme järkyttävän määrän tavaraa ja roudattuamme vaatemyttyjä pyörällä ja lastenvaunuilla hiki hatussa ympäri kaupunkia. Ei se ollut ihan sen vaivan arvoista.
No hyvä komposti, onhan noita uusiotuotteita tullut väsättyä joitakin (ja jatkossa tulee varmaan väsättyä enemmänkin) ja on tullut vetskareitakin vaihdettua. ;)
Jälkimmäisen osalta haluaisin kuitenkin mainita, että _korjausompelu_ onkin vähän asia erikseen, eihän siinä saa edes luoda mitään omaa! Kyllä kavereille tai mutsille ihan mielellään sillon tällön korjailee jotain mutta en mä kyllä välttämättä mitään korjausompelimoa perustaisi..
Mutta varsinainen tuunaus sitten; siinä on jotain hirveän kiehtovaa! :) Johtunee osittain tästä mun ympäristönsuojelijaluonteestani.. Ja itse olisin kyllä totta puhuen valmis auttamaan vähäosaisempia vaikka ilmaiseksikin..
Minun täytyy myöntää desthea, että minulla on varmaan jonkinlainen aivovamma, lähes kaikissa käytännön töissä! Minä kyllä saan lopulta aikaiseksi hienoja ja monien kehumia asioita, mutta mutta ei se ole minulle ollut koskaan helppoa, ei todellakaan. Jotenkin aina kämmin, puran, pyyhin ja aloitan alusta. Huoh!
Eniten inhoan vetoketjun vaihtoa kiinalaiseen takkiin, se on niin kiinalaisesti ommeltu, että voi että. Jos tämän palveluksen viitsin tehdä, pyydän yleensä lähimmäistä itse irrottamaan risan ketjun, sitten voin tehdä lopun koska minä osaan sen tehdä hyvin.
Vanhoja vaatteita ovat aina kansanihmiset osanneet uudistaa, äitini oli siinä hommassa mestari ja lienee se minullekin siinä samalla iskostunut. Onko kauniimpia mattoja kuin vanhoista vaatteista ensin matonkuteeksi leikellyt ja niistä sitten vain "maalaissilmällä" kunkin taiteellisen mieltymyksen mukaan kudotut matot.
Entäpäs etenkin amerikkalaiset tilkkupeitteet, alunperinhän ne tehtiin käsin ommellen iltapuhteina tai joutoaikoina vanhat kuluneet vaatteet hyödyntäen, ilmeisesti juuri köyhyyden vuoksi.
Välillä tämä vanhojen vaatteiden uusiminen oli unohduksissa, koska oli uutta tavaraa tarjolla ja niihin oli myös varaa. Nyt tämä tapa on taas muodikasta ja haluttua.
Etupäässä nämä uusiotuotteet näyttävät olevan helppoja kasseja, pannulappuja tai selkeitä yksinkertaisia ja helppoja vaatteita.
Itsekin pidän "tilkkuhommista" vaikka se työlästä onkin, mutta lopputulos palkitsee tekijänsä.
Minä voisin jollekulle lähettää säkillisen vanhoja vaatteita. Joko niin, että saisin niistä edes postikulut, tai sitten pitäisi uhrautua maksamaan se muutama euro itse niiden lähetyksestä. Sellaisia pikkuvikaisia vaatteita pyörii nurkissa, joista puuttuu nappi tai on joku sauma ratkennut vähän matkaa. Itse en niitä varmaankaan koskaan tule korjanneeksi. Kaikki kuitenkin tällä vuosituhannella ostettua. Ei varmaan taida bloginpitäjälle käydä, kun nuo ovat lähinnä kokoa 34-36.
itse jonkin verran ompelutaitoa omaan, olen kirpputoreja kierrellyt ja löytänyt uusia kankaita joista nyt olen tekemässä esim juhla mekkoa(kangas n.2€) ja gollege kangasta(3€)josta jonkun syys takin ja pusakan.
Kierrätyskeskuksesta esim. Kenkiä saan siskoltani ja joskus alennusmyynnistä olen raskinut ostaa. olen myös tiukimpina aikoina myynyt kortteja(oma tekoisia) , siitä tosin ei voittoa paljon tule ja pitää paikka löytää missä myydä(ystävät ja sukulaiset ja työpaikka/entinen, mut verovapaasti uskaltaa vaan myyjäisissä tai tutuille), ja tilauksesta ystävien verhoja ym ommellut. Vanhat liian suureksi käyneet tai pieneksi menneet vaatteet olen antanut ystäville kiertoon ja saanutkin välillä vaatteita muilta.
Omasta mielestäni vaatteeni on suht muodikkaita, vaikka kirpputori kamaa suurimmaksi osaksi. Ja omatekoisia loput. Lahjoiksi ystäville esim häihin olen painanut itse tyynyliinoja(myynytkin niitä jonkin verran) ja itse tekemiä laukkuja perheen jäsenille jouluksi tai synttäreiksi. Siinä muutamia vinkkejä teillekin :) tosi ei sekään ihan halvaksi tule jos pitää ensin ompelukone ostaa ja sitten kangasvärit ym. Mut jos sattuu olemaan ja vinkkinä joistan kierrätyskeskuksista saa lainata kangas värejä. (hyviä tyynyliinoja saa 2€ kaupasta).
Lähetä kommentti