keskiviikkona, huhtikuuta 25, 2007

Peukalo- ja apostolinkyyti

Ennen kuljin liftaamalla ympäri Suomea. Matkailu ei maksanut mitään ja pääsi käymään kotona milloin halusi. Sitten vanhenin ja lisäännyin, ja liftailu loppui. Jotenkin en vain kehtaa liftata muksun kanssa, se ei olisi ehkä turvallistakaan. Yritin liftata töistä kotiin tässä pari viikkoa sitten. Kun kymmenisen autoa oli ohittanut minut pysähtymättä, luovutin. Mietin, että en kehtaa mennä töihinkään jos tietävät minun olevan niin köyhä ettei bussilippuun edes ole varaa. Purin hammasta yhteen ja kävelin painavissa rautakengissäni kotiin kaksi ja puoli tuntia. Jalat olivat muusina, mutta säilytin ylpeyteni.
Isä lähetti juuri junarahaa, että pääsen käymään kotona. Hävettää ottaa vanhemmilta enää tässä iässä rahaa vastaan, mutta julkisilla liikennevälineillä kulkeminen ei ole mitään edullista puuhaa.

p.s. Löysin muuten kimppakyytipalvelun, jota aion kokeilla takaisinpäin kulkiessa.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen monesti ajatellut kertoa omia ajatuksia blogin muodossa köyhyydestä, mutta nyt huomaan, että sinä kirjoitatkin minun "suullani". Minulla sama tausta, tyhmä yrittäjyys, josta jäi velkaa. Itsetunto nollassa kaikesta, ettei ole varaa edes vaatteisiin, saati kampaajaan... laskut vie kaiken mitä saa kerättyä.. On monia asioita joita joutuu jättämään väliin, joita normaali ihminen ei voi edes tajuta..

Köyhimys kirjoitti...

Juu, on ollut helpottavaa huomata, ettei ole kokemuksiensa kanssa yksin. Lohduttaa, että joku muukin tajuaa köyhänä elämisen vaikeudesta rikkauden keskellä, vaikkei mikään muuttuisikaan.
Köyhyys on myös ilmiönä sellainen, että siitä on vaikea rehellisesti kertoa omalla nimellään. Köyhyys on jotenkin "häpeällistä" vaikkei siihen olisi omasta syystään ajautunutkaan. Omakaan itsetuntoni ei riitä asian käsittelyyn omalla nimelläni. Koen itseni epäonnistuneeksi ihmiseksi tilanteeni johdosta, vaikka ihmisarvon ei pitäisikään liittyä rahaan. Onneksi on tämä nimimerkkimahdollisuus.

Kaikki aiheeseen liittyvä kommentointi on tervetullutta! Vaiettuun aiheeseen on hyvä saada uusia näkökulmia.

Anonyymi kirjoitti...

Hei löysin sivusi tänään ovat tosi mielenkiintoiset. Minusta on upeaa, että kirjoitat asiasta josta monet vaikenee. Tilasin sut blogilistalta. :D

Anonyymi kirjoitti...

Olet opiskellut taidealaa ja yrityksesi toimi/toimii alalla eli olet taiteilijasielu. Eikö taiteen ja taiteilijan tehtävä olekin ilmaista ja näyttää muille inhimillistä elämää, avata kanssaihmisten silmiä vaikkapa arkipäivän todellisuudelle, jota kaikki eivät huomaa tai eivät tiedä sellaista edes olevan olemassa, kuten vaikkapa köyhyyttä.

Taide on tärkeää vaikkapa ihmisen mielenterveydelle ja ihmisenä kasvulle. Molemmin päin joko sitä itse tehden tai toisten töistä ammentaen eväitä itselleen. Eli soisi, että taiteentekeminenkin olisi mahdollista ilman suuria taloudellisia riskejä.