Järkytys oli melkoinen, kun avasin perjantaina sähköpostia: siellä oli postia melko kiukkuiseen sävyyn ulosottomieheltä. Tavallaan yhteydenotto oli ihan ymmärrettävää, koska en ole avannut ulosotosta tulleita kirjeitä noin vuoteen. Laskupino on melkoinen, ja kasvaa edelleen. Mutta että sähköisesti... olisivat edes soittaneet. Sähköpostista ei ole tottunut odottamaan ikäviä uutisia.
Pistin ranttaliksi; latasin prepaid-puheaikaa kympillä(!) ja soitin ulosottomiehelle selvittääkseni tilannettani. Kerroin rehellisesti etten ole avannut kirjeitä, koska niiden sisältö on ennalta-arvattavaa ja koska en ole keksinyt mitä niihin vastaisi. Tyhjästä on paha nyhtästä, kun ei ole asiaa eikä rahaa edes postimerkkeihin.
Ulosotossa oleva lasku on kaikenkukkuraksi valtiolta: vanhaa verovelkaa joka kasvaa jatkuvasti korkoa, rangaistus yrittäjyyden synnistäni. Yrittäjyyden vuoksi menetin kaiken sosiaaliturvankin aikoinaan, ja siksi tähän köyhyyteen on ylipäätään ajauduttu, kun mistään ei saa mitään tukea. Puhelu tuntui absurdilta. Siinä sitä taas kerran selitetään virkamiehelle elämäntilannetta ja pyydetään synninpäästöä. Anteeksi että yritin, anteeksi että olen köyhä. Anteeksi kun en avannut kirjeitä. Älkää antako häätöä, säästäkää edes lastani. Yritän keksiä jotakin. Antakaa armoa.
Sovimme ulosottomiehen kanssa treffit torstaiksi. Katsotaan mitä tapahtuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti