tiistaina, kesäkuuta 05, 2007
Aurinko paistaa risukasaankin.
Onneksi on kesä, ja grillimakkara ei maksa juuri mitään. Ja auringonpaiste on ilmaista! En ole vieläkään mennyt töihin. Asioiden hoitamattomuus ahdistaa, mutta ajatuskin siivouksesta ja siitä rumbasta vielä enemmän. En osaa, jaksa, pysty, kykene, halua. Pelkään. Herään edelleen joka aamu jäykkänä kauhusta. Yritän ummistaa silmäni laskuilta. Ehkä haen sairaslomaa tähän ahdistukseen, mutta saanko hullun papereilla sitten koulutuspaikkaa? Eikä 250e/kk ole sen vaivan arvoista... Eli ei ehkä kannata sairastuakaan... yritän sinnitellä "järjissäni" koulun valintakokeeseen asti, tai ainakin peitellä tätä ahdistavaa hulluuden partaalla horjumistani. 15. päivä tätä kuuta erääntyy opintolainan korko, kysyn voisiko Kela ehkä avustaa vaikken olekaan täysin tuloton vaan vain ylivelkaantunut. 250e taas ylimääräistä pohjattomalle moolokinkidalle. Ulosottokaan ei armahda: kun soitin olisiko tämän yhden kuun voinut skipata opintolainojen vuoksi, nauroivat kuivasti, että "ehdoton ei, mutta yrittäkää silti syödä jotain". En tajunnut että oliko se vitsi vai vi**uilua päin naamaa? Luullakseni jälkimmäinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Nousee aina jotenkin karvat pystyyn, jos joku jolla olisi mahdollisuus tehdä jotakin työtä, ei sitä tee ja valittaa sitten pennittömyyttään. Joo, siivoaminen on vittumaista ja siitä saa huonoa liksaa, mutta parempi se on kuin ei mitään. En itsekään ole sen alan duunissa johon olen kouluttautunut, vaan tarjoilen ja teen sen ilolla ja ylpeydellä, koska elätän sillä itseni samalla kun yritän työllistyä ns. omalle alalle. Jos todella on niin masentunut, tai muuten sairas, ettei pysty ja jaksa niin sitten sinne lääkäriin ja hakemaan oikeasti saikkua. Mutta se ettei vaan viitsi on väärä syy.
Joo, mie peesaan piitä tässä asiassa. Se ettei viitsi on aivan h*****in huono syy. Jos on oikeasti todella rahan tarpeessa niin kai sitä sitten tekee mitä vain töitä mitä tarjotaan? Ja niin se vaan on työelämässä, että johtajanpaikkoja ei kellekään tarjota suoraan, pohjalta se on aloitettava vaikka kuinka ei kiinnostaisi.
Nojoo. Noin ajattelen itsekin: että olen vaan huono ihminen. Minut erottaa Suomen muista työttömistä vain se, että he saavat rahaa tekemättömyydestä, minä en. Koska yritin joskus ja edelleen. Siivous on työnä ihan ok, mutta ei ehkä sopiva ala mulle Siivoojillakin on ammattiylpeys! Ei se ole "mitä vain töitä" !... Tällaiselle hajamieliselle ei ole terveellistä, jos unohtuu ajatuksissaan sekunnin murto-osaksikaan... poltin työssä käteni, olin jäädä trukin alle, sain satoja mustelmia ja unohtelin roskapussirullia milloin minnekin, lisäksi kiireinen tahti ja vaihtuvat paikat ja jatkuva stressi "mitä tänään taas tpahtuu? minne olemme menossa? mitä siellä on tehtävä? Kenen kanssa teen töitä tänään?"....niin pääni oli ihan hajalla jo viikossa. Olen luonteeltani leppoisa ja käsityöläinen, voin keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan mutta siihen sitten täysillä. Kyllä mä eläydyin siinä mopinvarressakin ja tein työni ilolla, mutta palaute oli lähinnä mustelmaosastoa.
Onko minun muka pakko tehdä jotain, mihin en pysty, niin fyysiseti kuin henkisestikään??
-köyhimys-
Täälläpä on kannustavia lukijoita :(
Itse olen jatkuvassa rahapulassa sinnittelevä prekaari, jonka tämänhetkisessä työssä tärkeimmät ominaisuudet ovat ne luontaiset taipumukset mitkä muistuttavat eniten papukaijaa, hankkimani amk-tutkinto on aivan turha - sitä ei tarvita, eikä siitä makseta. Vaan mitäs näistä...
Tarkoitus oli olla eri mieltä näiden kahden kanssa.
Olen itse ollut parissa sellaisessa työssä että suurinpiirtein oli käytävä oksentamassa ennen sinne lähtöä kun se oli niin vastenmielistä. Työpaikoilla oli vielä kummallakin sattumoisin lievää vakavampi ilmapiiriongelmakin. Aikani sitä jaksoin, mutta kun huomasin että stressitaso oli niin kova että kuulin koko ajan korvassani oman sydämeni pumppausäänet tulin siihen tulokseen että kaikkeahan ei tarvitse kestää - ja otin loparit.
Tuollainen työorientoituneiden yksilöiden syyllistämisasenne työttömiä kohtaan on muuten merkillinen ilmiö. Joko he eivät osaa yhtään asettua toisen asemaan tai sitten ovat niin katkeria omasta tilanteestaan että kun kerran hekin raatavat, niin kyllä muidenkin on PAKKO ottaa vastaan kaikki tarjottu työ.
No itse en ainakaan ole katkera, niin kuin edellinen kommentoija meistä työorientoituneista epäilee. Olen vain oppinut, että niin kauan kun ei ole sellaista rahamäärää tilillä, että voisi vaan puuhastella ja harrastaa töitä, jos huvittaa, niin siinä tapauksessa töitä tehdään silloin kun sitä on tarjolla, jotta sen leivän saa pöytään ja kenties joskus jotain muutakin.
Ja en minäkään työntekemisestä aina niin suunnattomasti nauti. Elämässä on riittänyt esim. viimeisen vuoden aikana paljon voimia vieviä stressitekijöitä ja töihin meno on tuntunut ehkä paskimmalta asialta mitä maa päällään kantaa, kun oikeasti tekis vaan mieli itkeä peiton alla. Mutta jos jättäis ne työt tekemättä mitä saa, niin sitten itkeskelisin vielä sitäkin, ettei ole rahaa, ja sehän ahdistais. Työ voi vituttaa, mutta kun kaikille ei vaan riitä niitä kivoja töitä, niin että ne elättäis. Ei voi mitään.
Ikävää tässä köyhimyksen tapauksessa on se, että hän on ilmeisesti opiskellut vuosia kyseiseen unelma-ammattiin. Luultavasti kyseistä koulutusta on jopa tuettu yhteiskunnan varoilla. On rankkaa huomata ettei kyseinen ammatti varmistakaan leipää vaikka töitä paiskiikin lujasti.
Ikävää, että ruumiillisesti ja henkisesti rasittavista töistä kuten siivouksesta maksetaan huonosti eli vaikka köyhimys on myynyt aikaansa ja voimia siivoustyölle (siivous ja muut alipalkatut työt) ei hän sillä kuitenkaan velkojaan (vaikkapa opintolainaansa) pysty maksamaan. Kapeassa leivänsyrjässä ehkä pysyy siivoustyöllään.
Tästä voi seurata oravanpyörä, ettei jaksa enää taiteillakaan. Taiteella voisi hyvässä lykyssä kuitenkin tienata hyvinkin ja maksaa velkansa jos onni olisi myötä ja jaksaisi tehdä sen eteen sinnikkäästi työtä jotta saisi töitään myytyä.
Onnistuuko se raskaan ja alipalkatun siivoustyön ohella moneltakaan vaikkapa nikki piiltä? Siivoustyö lienee halveksituinta työtä mitä on lukenut blogistanialaisten mielipiteitä asiasta! Tarjoilutyö on arvostetumpaa eli siivoustyö on henkisesti rankkaa jo tästäkin syystä.
Lähetä kommentti