Olen yrittänyt parhaani mukaan pysytellä yhteiskunnan ulkopuolella, siinä kuitenkaan onnistumatta. Teen työtä, jota yhteiskuntamme halveksuu. Ainakin jos sitä mitataan rahassa. Työstäni menee ensin 8% arvonlisää, 30-40% materiaaleihin, 50% välittäjälle. Jäljellejäävästä 2-12% prosentista (="tulostani") maksan vielä verot. En saa avustuksia, koska en halua tukea vääristyneitä tukirakenteita, kuten esim. asumislisää joka pakottaa vuokra-asumiseen ja rahan kerääntymiseen jo entuudestaan rikkaille. Työni on ehkä "kivaa" mutta elätän sillä viranomaisten ja välikäsien lisäksi itseni ja lapseni ja annan osuuden "yhteiskunnalle" josta en ole itse kuitenkaan oikeutettu nauttimaan. Koen tekeväni moraalisesti oikein, itselleni ja muille, vaikka köyhyyteni näännyttääkin minut. Työni ei rasita luontoa, ja koen parantavani taiteellani itseäni ja muita. Siksi en halua "hullun papereita" tai terapiaan, koska en oikeasti haluakaan sopeutua mielestäni sairaaseen rahan ja kiireen sumentamaan yhteiskuntaamme. Haluan vain elää, omistaa katon pääni päällä, ja maksaa velkani - jonka otin työllistyäkseni, mutta epäonnistuin - kunniallisesti. En halua olla osana tätä hulluutta, mutta seuraukset on pakko kärsiä yksin. Maksan tästä nk. moraalistani kalliisti. Tasapainoilen hulluuden rajalla... mutta minulla on vielä tämä kiukku ja valitusoikeus, joten nautin siitä. Pahoittelen että tämä blogi on lähes pelkästään ahdistunutta marmatusta, mutta köyhyyteni julkituominen ja palaute jotenkin selvittää päätä kummasti.
"Pentti Linkola on sanonut, että ihmisten pitäisi lakata tekemästä töitä, sillä työn tekeminen on sivilisaation suurin uhka."(Voima 05/2007, Ketun haastattelu)
Ketä ja mitä varten ihminen tekee työtä? Minkä tupakkayhtiön puolesta lääkäri taistelee syöpää vastaan? Montako afrikkalaista on kuollut nälkään sen yhtiön öljypolitiikan seurauksena, jonka bensalla rekkamies kuljettaa banaaneja pohjoiseen?
Eikä sitä tiedä, ehkä menen jo ensi viikolla taas nöyrästi siivoamaan öljytahroja ja tuontijogurttia tehtaiden lattiapinnoilta, trukkeja väistellen. Mutta tänään teen taidetta, koska kaapissa on vielä ruokaa. Tänään teen sitä, minkä osaan parhaiten, oikeaa työtäni, joka on pirun kivaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Taidat olla sukulaissielu, periaatteen ihminen. Kyseinen elämänasenne on kai museoitu. Nykyään keplotellaan ja muutetaan periaatteita oman elämäntilanteen mukaan. (Jos luet tästä kyynisyyttä, et ehkä erehdy.)
Millaista taidetta teet? Alkoi kovasti kiinnostaa!
Valitettavasti tämä köyhyyteni on itselleni niin tuskallinen, nöyryyttävä ja häpeällinen asia, että pidän tämän blogin anonyyminä. Mutta maalaustaidetta teen, sen verran voinen paljastaa. En ole vielä nimekäs ollenkaan, että tämä salailu ei liity nyt mitenkään julkisuuskuvaan, ainoastaan itselleni (ja muille) rehellisenä pysymiseen. Taiteilijathan tunnetusti saavat rahaa, mainetta ja kunniaa vasta kuolemansa jälkeen, joten minulla ei ole mihinkään kiire. Kunhan pysyttelen vain hengissä ;)
Itselleen paljon kahmineet ja valtaa pitävät usein käyttävät tosiaan häpeää aseena, jolla köyhät saadaan hiljaisiksi.
Jostain syystä köyhyyden poistaminen ei poliitikkoja pitkään kiinnosta. Ennen vaaleja niitä oli taiteilijoiden ja tutkijoiden mielenosoituksessa lupailemassa parempaa tulevaisuutta. Nyt köyhien joukkoon on tehty kiilaa: opiskelijoiden asemaa parannetaan, mutta vihreät, joille köyhyys oli vaaliteemana, ovat unohtaneet asian, pelkään.
Siis oikeastihan hävetä ei pitäisi köyhien, vaan polittisten päättäjien armeijan, sillä aikaisemmin köyhiä oli vähän, nykyisin paljon ja köyhyys ei riipu esimerkiksi koulutuksesta eikä elintavoista, vaan siitä, että hyvinvointia ei haluta jakaa tasaisemmin.
Tunnen yhden nimekkään taiteilijan, joka aikoinaan kärsi siitä, ettei oikein kyennyt ostamaan materiaalia, kun perheen budjetti oli koko ajan kovin tiukka. Sen jälkeen, kun lapset kasvoivat, taiteilija sai nimeä ja rahaa.
Ymmärsinköhän ihan oikein... on siis täysin oma valintasi, että et vastaanota yleistä asumistukea?
Kyllä, kallis hinta moraalista. Arvostan kyllä periaatteitasi, mutta kannattaisiko ehkä tuossa elämäntilanteessa hieman tinkiä periaatteista? Ja kääntää asia vaikka siten, että asumistuki on köyhille ja pienituloisille tarkoitettu tukimuoto, jotta ne tuloerot eivät olisi ihan niin suuret. Ja myös ne rikkaat ovat verorahoillaan osallistuneet asumistukikulujen maksamiseen, joten on heiltä jotain poiskin lähtenyt, jos on vuokrien muodossa tullut jotain tilallekin.
En tiedä, minusta tietyllä tavalla kieltäytymällä yhteiskunnan tuista haluaa tukea myös sitä ajattelumallia, että kukin pärjätkööt omillaan.
Dear Pohtija: käyn siis (satunnaisesti) töissä ja teen omaa taidetyötäni, rahaa ei vaan jää juuri käteen vaikka tekisi miten paljon ja mitä hyvänsä.
Omaa valintaani: haluan omistaa, ah omistaa (!) asunnon, eli 24 neliötä ja maksaa mieluummin vähemmän pankille kuin enemmän tuntemattomalle vuokranantajalle. Köyhyyteni ensisijainen syy on kuitenkin ottamissani yritys- ja opintolainoissa, joihin ei tukea saa vaikka hakisi. Kukin pärjätköön omillaan, niin mulle yhteiskunta on vastannut ja niin vaan eletään päivästä päivään. Olenhan mä vielä terve ja "työkykyinen" ja omia mokiani tässä maksan. Peruspäivärahatyötönkin elää paremmin, mutta itseänipä vain saan syyttää... en halua heittäyyä kenenkään armoille, kaikkein vähiten muiden työssäkäyvien selkänahkaan.
Pohtija, Köyhimys ei ole mitenkään yksin noine ongelmineen, tai siis on, mutta ongelma on aivan yleinen. Eri syistä ihmiset ovat jossain muussa kuin säännöllisessä kuukausipalkkaisessa ansiotyössä ja asumistukijärjestelmä on tehty kuukausipalkkaisia sännööliisessä työssä käyviä varten, kuten useimmat muutkin Kelan maksamat tukimuodot, jotka kohdistuvat vähävaraisiin vähävaraisuuden tähden tukea tarvitseviin. Kelan systeemit tuskin mihinkään muuttuvat; siellä kyllä tiedetään ongelma, mutta poliittinen tahto pätlätyöläisten, freelancereiden ynnä muiden epätyypillisten ihmisten tuentarpeen helpottamiseen puuttuu. Esimerkiksi vihreät unohtivat vaalilupauksensa nopeammin kuin ehtivät sanoa sanan tahdon hallitustunnustelijalle.
Kirsi Myllyniemi, sen verran on nyt sanottava, että itsehän saan koko ajan asumistukea ja toimeentulotukea enkä ole näin ollen minäkään päätoiminen työntekijä, valitettavasti, tällä hetkellä. Vaan teen töitä, kun niitä on tarjolla. Sinällään tiedän kyllä siis, mistä puhun. Mutta pointti olikin siinä, että ymmärsin köyhimyksen valinneen sen tien itse, ettei hän huoli mitään almuja - tässä ilmeisesti erehdyin. Myös minä kun asun omistusasunnossa ja saahan tähän silti asumistukea. Minulla on tosin kaksi hyvää seikkaa tässä: minulla ei ole perhettä ja toiseksi minä en ole pankille velkaa kuin opintolainaa, jonka maksamista en ole vielä aloittanut. Asuntolainaanhan asumistukea taas ei saa, se pitää kyllä paikkansa.
Vaan mietinpä itsekin juuri, että kunpa joskus olisi rahaa siten, että voisi iloisena mennä alennusmyynteihin, vaikka tilanteeni onkin ihan kohtuullinen, lähinnä perusopiskelijan tilannetta muistuttava (ja opintoja tässä koitankin saada päätökseen, siksi tämä tilanne onkin tämmöinen, ja kun lisäksi työllistyminen on nyt vaikeata alallani... minä kun olen onnistunut tiputtamaan itseni ihanaan kuiluun, jossa en ole opiskelija enkä työtön eli kuilu, jossa yhteiskunta pesee kätensä lähes kaikesta tukemisesta - sopimalla ja taas kerran sopimalla olen nykyisen rahoituksen saanut järkättyä elämääni, mutta sitäkään iloa ei kestä ikuisuuksia).
Lähetä kommentti