tiistaina, heinäkuuta 03, 2007

Päättymätön painajainen

Elän pahaa unta. Juuri kun luulen, että olen herännyt, painajainen hyökkää päälleni kahta kauheammin kourin. En uskalla enää toivoakaan että tämä päättyisi joskus. Kävin juuri maistraatissa. Kysyin kaupparekisteritodistusta, todistaakseni työkkärille ettei minulla ole enää yritystä. Olin tammikuussa täyttänyt Y6-lomakkeen eli yrityksen lopettamisilmoituksen, ja luulin että kaikki olisi selvää. Eipä ollutkaan. Olin ilmeisesti ruksittanut yhden ylimääräisen ruksin lomakkeeseen (kaiken varalta) ja se olikin sekoittanut vastaanottoviraston niin, etteivät olleet saaneet selvää halusinko lopettaa yrityksen vai en. Tästä linkistä voi kurkata vähän tuota päällisin puolin simppelin näköistä ilmoituslomaketta "y6". Miten tyhmä voi olla, että sen voi täyttää väärin? No, tässä on teille elävä esimerkki täydellisestä idiootista.

Täytin nyt uuden lopettamisilmoituksen, ja tällä kertaa virkailija tarkisti ettei ole ylimääräisiä rakseja missään - kaiken pitäisi olla nyt vihdoin selvää. Viikon-parin päästä pitäisi kaupparekisterin päätös tulla, ja haamuyritykseni lakata vihdoin kummittelemasta. Puolitoista vuotta tätä on kestänytkin. Sitä ennen työkkäriin on turha yrittääkään. Menetän tässä nyt sitten taas kerran muutaman viikon (ehkä koko kuukauden?) tuet. Ainoa hyvä puoli - jos oikein etsimällä etsitään positiivista asennetta- on se, että saan vähennettyä taiteilijaväreihin ja junalippuun (taulujen kuljetukseen paikasta toiseen) tuhraamani rahat taulujen myynnistä viimeiseltä puolelta vuodelta. Eli saan "tulot" virallisestikin miinukselle, niinkuin ne oikeasti olivatkin.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. En voi syyttää tästäkään kuin itseäni. Minä olen tyhmä!!!!! Tyhmä!

Seuraavat lomakkeet tarvitaankin sitten verotoimistosta, saas nähdä miten käy. Veroilmoitukseni on vieläkin tekemättä. En osaa. Pakko kirjoittaa jotain, keksin vaikka lukuja päästäni että saan niillekin jonkinlaisen taseen. Kuittipino ei kuulemma kelpaa. Pitäisi ynnätä, kertoa, vähentää, tietää mikä on kaksinkertainen ja yksinkertainen kirjanpito, tietää mikä on tase, brutto ja netto. Miksi mulla on tällainen paperikammo? Onko paperi/lomakekammoisille olemassa jonkinlaista tukiryhmää? Tai terapiaa? Tai viranhaltijaa, jonka kanssa asioitaan voisi yhdessä käydä läpi? Käyväthän ne sossussakin kaikki paperit läpi, miksi yrittäjien pitää maksaa siitä kirjanpitoon? Mä olen luuseri, tyhmä, idiootti, enkä voi syyttää tästä muita kuin itseäni.

5 kommenttia:

KirsiMy kirjoitti...

Olen ajatutunut siihen käsitykseen, että saadaakseen oikeudenmaukaisen ja kohtuullisen kohtelun valtion virastoissa kansalaisen on parasta yrittää saada sosiaalikoulutuksen saanut diakoniatyöntekijä edunvalvojakseen ja todistajakseen.

Anonyymi kirjoitti...

Rauhoitu.
Asioita sattuu ja tapahtuu. Nyt ei ainakaan sama asia pääse tapahtumaan uudestaan. Kaiken oppii kantapään kautta.

Vaikka en blogia enempää elämäntilanteestasi tiedä, vaikutat järkevältä ihmiseltä jota elämä on vain kolhinut muutaman kerran liikaa.
Tuosta ei voi kuin nousta ylöspäin.

Luota itseesi ja tulevaisuuteen. Elämä kantaa vaikkei aina siltä tunnukaan.

Voimia sinulle.

Anonyymi kirjoitti...

Eipä tuosta kirjanpidosta taida päästä yli eikä ympäri. Kummittelee niin kauan kuin se on tekemättä.

Kannattaisi löytää joku joka sen tekisi halvalla ja jolle voisit maksaa palkan vaikka taiteellasi.

Anonyymi kirjoitti...

Ainakin Hgissä toimii tämmöinen http://www.ne-ra.fi/main.site?action=siteupdate/view&id=8 joka voisi varmaan auttaa muutenkin!

Anonyymi kirjoitti...

Samaa päättymätöntä painajaista täälläkin eletään :(