Heipä hei, ja hyvää iltaa! Luppakorva seikkailee taas!
Ensinnäkin, kiitos kirsille ja kompostille Rockin' Girl Blogger- tunnustuksesta ja pahoitteluni kaikille pitkästä päivitystauosta. Olen miettinyt köyhimys-identiteettini vaihtamista, jopa koko blogin lopettamista, vaikka rahatilanteeni ei ole muuttunut yhtään parempaan suuntaan. Korvieni välissä vain on muuttunut jotain. Ehkä aivoni ovat nälän ja kurjuuden maksimoituessa napsahtaneet ja nyrjähtäneet lopullisesti vinksalleen, mutta en enää jaksa murehtia rahahuolistani, enkä koe enää itseäni ensisijaisesti "köyhäksi" van tällä hetkellä -kiitos koulupaikan- hitsariksi, äidiksi ja naiseksi. Kai tämä persaukisuus on joku elämän minulle keksimä kepponen, mutta hengissä ollaan edelleen vaikka köyhempinä kuin koskaan :) Ah, raha ja sen puutteesta aiheutuvat tilanteet ovat tragikoomisia. Katsotaan miten tämä jatkuu.
Avasimme heinäkuussa suihkun lattian vihdoin, kun kämpässä (24neliön hellahuoneessamme) ei voinut enää hengittää kunnolla, silmiä kirveli ja keuhkot vinkuivat. No homettahan siellä oli, eikä mitään vesieristeitä. Asunnon ostamisesta oli kulunut 2v 2kk, ja koska takaraja entisen omistajan vastuulle on tasan 2v., emme saaneet mistään apua. Vesivakuutusta ei tietenkään ollut, eihän meillä sellaisiin muka ollut aikanaan varaa. Yhtiö pesi kätensä koko jutusta. Valtionkorvauksia olisi voinut hakea, mutta emme halunneet joutua remontin lisäksi riitoihin naapureiden kanssa ja oikeuskäsittelyn jonotuslistalle. Ystävä aerobiologian laitokselta antoi lattian alla muhiville lemmikilleimme hienot latinankieliset nimetkin, ja oli siellä myös tietysti suuri sokeritoukkayhdyskuntakin.
Loppukesä ilman suihkua, lämmintä vettä ja wc-pönttöä sujui kohtalaisesti. Pissimme lavuariin, kakkasimme sankoon ja kävimme kaverin luona suihkussa. Riemu repesi siinä vaiheessa kun sähköt katkaistiin unohtuneen laskunmaksun vuoksi. Kaikki taulukaupparhat menivät viimeistä penniä myöten putkiin, ruuveihin, kaakeleihin, nippeleihin ja nappeleihin. Kaupunkiaskeesi pimeässä pölyisessä luukussa ilman jääkaappia ei ole yhtään niin mukavaa kuin luonnon helmassa. Homepölyn lisäksi sukat ja keuhkot olivat täynnä sahanpurua, pisteli niin pirusti!
Etteivät elämän perusasiat pääsisi unohtumaan: Pitää mennä nyt nukkumaan, aamuksi taas hitsaamaan. Sähkö, vessa ja vesi pelaa taas, kiitos omatoimisen ukkoni. Suihku valmistuu sitten kun on varaa ostaa eristettä seinään. Mikäs tässä on Kelan työvoimakoulutuspäivärahapäätöstä odotellessa; paska haisee ja banjot soi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Siinäpä on juonenkäänteitä riittämiin vaikka romaanikäsikirjoituksen, huh huh.
Hyviä saumoja ja toivottavasti taas hyviä taulukauppoja myös.
Ohhoh, että joitain koetellaan. Huhhuh.
Onneksi sulla on se koulutus meneillään. Koulussa käyminen ja uuden opettelu antaa uskoa itseen ja tulevaisuuteen. Sanoo tämä kokemuksen rinnusäänellä.
-ruu
Eli edessäpäin lienee valoisampia aikoja, toivohan se kuitenkin tärkeintä lienee selviytymisessä. Tässä taitaa toistua se kuuluisa Murphyn laki eli köyhyys aiheuttanee sen ettei jaksa olla aina skarppina muistamassa kulloisiakin tärkeitä asioita ja sitten käy kuten teille eli takuuaika umpeutuu. Onneksi miehesikin lienee kätevä käsistään.
Aika aikaansa kutakin, tämä blogi oli/on kuitenkin hyvä!
Voi hurja, miten voi olla noin huonoa onnea! Olet kyllä melkoinen sananiekka, joten lähetäppäs juttujasi (elämästäsi) lehtiin niin voi siitäkin jokunen ropo irrota! Onnea vaan elämällesi, kylläse vielä aurinko paistaa sinne teidänkin yksiöön!
Voi helvetti teidän tuuria.Se on niin tätä!Itse jäin yksinhuoltajaksi,pienen lapsen ja 3 vkoa oltu ilman tuloja,käsittelyajat on mahtavat.Koulutus on mutten siinä voi enää astman ja pahojen allergioiden takia toimia,opintolainoja on kuitenkin makseltava,oli mikä oli.nää sun kirjoitukset on kuin mun elämästä.
me asutaan maalla,13km lähimp.kauppaan,bussit kalliit,eikä mulla ole autoa saati ajokortia.Empä olis tänne ehkä muuttanut,jos olisin tiennyt et mies lähtee ja vieläpä takas kaupunkiin.Mä en jaksa suoraan sanottuna muuttaa enää,ompahan täällä ainakin kasvimaa josta saa edes jotain rehuja pöytään.
On se niin paskaa olla köyhä,yksin ja sairauksien kanssa.Mut olen onnellinen et sulla on mies,ainahan se on kaksin kaunihimpi.Toivon teidän koko perheelle vain kaikkea hyvää!
Lähetä kommentti